Niin on nopeasti kesä ja mökki-ilmat häviämässä. Toissa viikon loppuna kävin katsastamassa tilannetta ja surumielinen näky kohtasi perillä kulkijaa.

Perjantaina illan kahussa kun saavuin näytti pihassa kuin myrskyn jäljiltä ja sitähän se oikeastaan olikin. Sade ja tuuli oli saanut vapaasti mellastaa ja katos oli saanut kyytiä oikein isän kädestä.

Kaikenlaiset sienet olivat vallanneet pihamaan.

Sentään yksi myöhäiskesän kukkanenkin löytyi kaiken hävityksen keskeltä.

Ei näyttänyt ihana kylän rantammekaan enää niin kesäisen ihanalta, kuin viimeksi käydessä.

Kaikesta huomasi, että kesä on kääntynyt syksyyn ja illalla kyläreissun tehdessäni vettä roimaisi oikein aimoannoksen lisää. Tässä paahdoin täyttä vauhtia ilta-auringon alta kohti rankkasadetta.

Lauantaina ehdimme lähemmin tarkastella mökin meininkiä. Eteisen kohtalo hieman huolestuttaa, mutta vielä se keikkui ainakin joten kuten paikoillaan. Kyllä se tänä syksynä vielä saa tukevat, uudet jalat alleen, mutta aika kauan se on joutunut olemaan irtotukien varassa. (Kuulin muuten juuri tänään, 16.9.2011, että nyt on "jalat" valettu ja odottavat kuivumista ja paikoilleen asettamista.)

Lauantaina päivällä aurinkokin malttoi jo vähän hemmotella meitä ja suloinen pihakärpässienikin sai hieman paistatella päivää.

Puuseen valtias oli kiikuttanut kotiinsa myös linnun sulan. Äkkiä katsoen näytti, että sulka keikkuu ilmassa, mutta tarkemmin katsoessani huomasin, että ohuen ohut seittirihmasto sitä piti paikoillaan.

Sunnuntaina oli vuorossa upea marjasato. Itse kärvistelin migreenin kourissa lähes koko päivän, joten en ansaitse tästä saavutuksesta häivääkään kiitosta. Ukkokulta ystävänsä kanssa kävi keräämässä meille vähän hillomarjoja sillä aikaa, kun minä vetelin hirsiä ja koetin toipua sen verran, että jaksaisin matkustaa vielä illan aikana kotiin.

Periaatteessa en pidä ollenkaan koneella poimimisesta, koska se tuo niin valtavasti roskaa mukana, mutta annettakoon anteeksi tällä kertaa. Muutoin ei olisi ehtinyt kerätä senkään vertaa.

Kuin kiusalla sunnuntaina iltapäivällä aurinko helotti taas kirkkaalta taivaalta ja hiekkakasakin näytti hieman kuivuvan ainakin päälliskerrokseltaan. Siinä se odottelee käyttötarkoitustaan ainakin vielä vähän aikaa.

Kesällä niin upea heinäseiväs on sekin jo surkea näky. Heinät olivat kerran kuivia, mutta viikon sateen jälkeen ne lienevät jo homehtumassa sijoilleen.

Kahden viikon työputken jälkeen oli mukava palata hetkeksi Kuutamolle. Vähän olivat jo yöt kylmenneet, eikä ollut enää niin mukava pujahtaa illalla kylmän kosteisiin makuupusseihin, mutta muuten oli oikein kiva viikonloppu. Koska lähdin jo torstaina iltapäivällä reissuun, sain olla perillä lähes kolme päivää. Torstai-iltana ei mitään kummempia kerennyt puuhastelemaan, kunhan huilin ja tehtiin ruokaa illalla mökin pihagrillissä. Isäntä olikin jo siellä odottelemassa, kun oli ottanut varaslähdön jo edellisenä sunnuntaina.

Perjantaipäivä meni kirppisteltan purussa ja viimeisten tavaroiden kuljettamisessa mökillemme. Ne olivat olleet vielä teltassa tähän saakka, mutta nyt oli jonkun toisen vuoro vuokrata sitä, joten haalimme porukkaa purkutalkoisiin. Illalla poikkesimme erään ystävän luona kylässä ja saunomassa ja sen jälkeen suuntasimme kohti seurantalolla järjestettävää Karaoketanssi-iltaa. Mukavasti riittii porukkaa laulamaan, kuin myös tanssimaan ja mekin innostuimme pyörähtelemään tanssilattialla oikein ennätysmontakertaa.

Lauantaina aamupäivällä poikkesimme kylän kaupalla ja touhusimme kaikkea pientä myös mökillämme.

Iltapäivällä oli vuorossa punaisten viinimarjojen keruu pihapiiristämme. Onneksi vanhat villiintyneet pensaat eivät olleet ihan menneet pilalle vuosien saatossa ja sainkin ihan mukavan saalin tyhjentämällä kolme pikkuista, mutta ihan mukavasti satoa antavaa pensastamme.

Sunnuntaipäivä kului nopeaan pakatessa ja saimme kaiken tohinan keskelle vielä erään ystäväpariskunnankin vierailulle. Pakkasimme ja siivosimme vähän paikkoja ja lopuksi hurautimme tätini luokse iltakylään, josta pikaisesti kahvit juotuamme jatkoimme matkaa (n. 250km) takaisin kotiin.

Viimeinen kolmannes lomasta jäljellä ja vielä niin paljon tekemistä.

Meillä oli suunnitteilla suuren pihakirppiksen järjestäminen seuraavalle viikolle ja sen kanssa touhusimme koko seuraavan viikon vaihteen. Onneksi saimme talkoo porukkaa kantamaan valtavan teltan paikalle ja kokoamaan sen. Samoin pöytien ja tuolien kantamiseen oli porukkaa mukavasti paikalla. Omien kirppistavaroidenkin paikalle tuominen oli luku sinänsä, sillä meillä oli paljon myös suurta ja painavaa tavaraa myynnissä. Koska oli tarkoitus, että muutkin voivat tuoda myytäväksi omia tavaroitaan, niin organisoin myös pöydät jokaiselle ja oman numerosysteemin, jonka avulla pystyin seuraamaan jokaisen myyntiä ja tilittämään kunkin rahat, kuten kuuluu. Kassan sain lainaksi kyläkaupalta ja se oli ihan kullan arvoinen apu se.

Kaiken tällaisen puuhailun vuoksi mökillämme ei tapahtunut juuri mitään ja kaikki romppeet ja roinat senkun koristivat pihapiiriämme juuri siellä, minne ne kuormasta milloinkin satuttiin purkamaan.

Talkooväki töissä

Katos jo paikoillaan ja sitten vaan seiniä rakentelemaan.

Iltaisin ei jaksanut muuta, kuin ruokaa tehdä ja käydä rannassa pesulla.

Seuraava reilu viikko menikin sitten lähes totaalisesti pihakirppiksen hoitamisessa. Istuin myyjän paikalla 18-25.7. n. 9.30-18.00 joka ikinen päivä. Siinä ei paljon jäänyt aikaa, eikä energiaa muuhun puuhasteluun. Joitain kuvia kuitenkin siltäkin ajalta sain kokoon ja viimeisellä lomaviikolla sitten riennettiin kilpaa ajan kanssa kuin heikkopäiset, että ehdimme tehdä kaiken mitä piti ja käydä joka paikassa, missä vielä emme olleet ehtineet poiketa.

Kirppiksen ensimmäisinä päivinä kaikki eivät olleet vielä tuoneet tavaroitaan myyntiin.

Iltaisin puhkiväsyneenä rakentelimme grillissä jotain syötävää. Niin hirveästi ei jaksanut panostaa siihen puoleen.

Viikonlopulle (la-su) meillä oli suunnitelmissa järjestää myös muurikkalettumyyntiä. Isäntä toimi hovipaistajana ja hyvin taas kaupaksi kävivätkin.

Lauantaina saimme mukavan porukan lettukahville ja he jättivät muiston käynnistään kaupan parkkipaikan asfalttiin. Mekin saimme käydä tekemässä oman puumerkkimme kuvaan. Minä piirsin kukan ja isäntä auton - kuinkas muuten?`:)

Kun seuraavalla viikolla olimme vihdoin tiistain maissa saaneet suurimman osan tavaroista pois myyntikatoksesta, niin silloin oli taas aikaa muullekin touhulle. Isäntä kavereineen lähti kaivinkoneen huoltohommiin. Vanhaa, kauan seisonutta konetta yrittivät jääräpäisesti käyntiin niin kauan, että vihdoin se onnistui ja työ palkittiin. Kamalat savut se kyllä ampaisi ilmoille.

Illalla vietimme aikaa kylän väen kanssa paikallisen nuorisoseuran baarissa istuskellen ja mukavia jutustellen. Ilmakin oli mitä upein.

Loppuviikolla matkustimme vielä parin päivän reissulle isännän lapsuuden kotiin. Matkalla poikkesimme upean järven rannalla jätskillä ja kahvilla.

Kun palasimme torstaina illalla mökille, oli perjantaina jo aika pakata ja lähteä kohti kotia. Niin se loma sitten taas meni, että hurahti. Onneksi vielä ehtisin mökille ainakin pari kertaa, ennen kuin tulee syksy ja kylmät yöt. Silloin mökki on taas jätettävä oman onnensa nojaan aina kevääseen saakka.

On heinäkuun alku ja lomaa vielä ihanat 4 viikkoa jäljellä.

1.7.2011

Talkoopäivä. Huomenna on vuosittainen kyläjuhla ja meilläkin paljon tehtävää tänään, sillä  olemme tänä vuonna mukana muurikkalettuja paistamassa ja myymässä. Lapsillekin nousi pomppulinna.. valitettavasti vain hetkeksi, sillä talkooväki huomasin vuokratun laitteen vialliseksi ja se tyhjeni lähes samantien.

Näytelmälavakin oli jo kunnossa.

Taisi talkooväellä olla hommissa välillä kuumat oltavat, kun pää piti laittaa pakastimeen.

2.7.2011 Markkinapäivä. Työntäyteinen päivä, jonka aikana ei kuvaamaan paljon ehtinyt.

Illalla bailattiin kotikylän pojan bändin tahdissa.

Seuraavalla viikolla oli vuorossa mm. Tuurin keikka

Sitten oli aika jo välillä keskittyä mökkihommiinkin.

Grillikatos sai vihdoin "lattian".

Kun isäntä touhus lattian kanssa, minä kyllästin pihalaattoja.

Töiden jälkeen oli mukava nauttia lämpimästä illasta järven rannalla.

Isäntä uskaltautui uimaan. Minä en.

Iltapalaksi tietysti rantagrillissä makkaraa

Kesäkuun loppupäivät menivät kaikenlaisen puuhastelun ja lukuisten kyläreissujen merkeissä.

Juhannuspäivänä 25.6.2011 kävin pienellä kävelyllä järven rantamilla ja kuinka ollakaan, myös oman kylän julkkis sattui kavereineen tulemaan vastaan. Moikattiin tottakai ja Juhannukset toivoteltiin.

Jussina pitää ehdottomasti kuvata myös Suomen kesään kuuluvia asioita. Ainakin pihamme heinäseiväs ja kesäinen metsätie sopivat hyvin tähän aikaan. Niin ja onhan meillä tuossa tontin rajalla juhannuskoivutkin sopivasti valmiina.

Tontillamme kasvaa kaikkea kivaa ja kaunista.

Illalla isännän veli kävi tuomassa meille mieluisan yllärin, josta riitti herkuteltavaa pitkäksi aikaa.

Iltagrillissä paistui myös kala.

Toinen juhannuspäivä (26.6) aika kului kylävierailulla ja mökkikuvia ei juurikaan ehtinyt napsimaan.

Alkuviikosta (27-28.6) aloitimme mökillä eteisen tyhjentämisen. Tarkoitus oli saada vanhat, vinoon taipuneet tukipaalut poistettua ja kesän aikana uudet valettua tilalle. Meillä kun ei ole vielä valmista ulkorakennusta, niin eteisen tyhjennys oli urakka sinänsä, sillä olimme varastoineet aikalailla mm. painavia työkaluja ja -koneita sen nurkkiin.

Välillä pisti nostaa hanskatkin kuivumaan.. Onneksi emme sentään laittaneet niitä naulaan.

Iltasella ehti vähän kuvailemaankin ja tästä ruusurönsypensaasta pidän eritysesti, vaikkei se mikään kaunis varmaan monen mielestä olekaan, kun on aivan villinä saanut kasvaa minne tahtoo.

Illan vietimme tavan mukaan taas rannalla auringonlaskua ihastellen, grillaten ja kuvia ottaen.

Seuraava päivä (29.6) kului lähes samoissa merkeissä kuin edellinenkin, mutta koska oli isännän merkkipäivä, niin toki kävin poimimassa hänelle nimipäiväkukkia kahvipöytään.

Lounaaksi söimme "englantilaisen aamiaisen" suoraan grillistä.

Sitten mies lähti tapansa mukaan illalla kylän porukan kanssa pelaamaan jalkapalloa. Mukavasti ovatkin pienellä kylällä saaneet sakin innostumaan kahdesti viikossa paikanpäälle.

Ja iltapesu ja upea auringonlasku kuuluivat tietysti ohjelmaan sinäkin iltana.

Muistanet vielä, että viime kesänä vietin Tuomelassa koko loman ajan. Tänä kesänä sen sijaan lomanviettopaikkani vaihtui Kuutamoksi. Näin syystä, että Tuomelasta tuli kesäkuun puolessa välissä virallisesti Kuutamo-niminen tontti ja siirryin vihdoin sen viralliseksi omistajaksi. Oikeastaan molemmat nimet jäävät silti voimaan, sillä talo on edelleen Tuomela, vaikka tontti saikin uuden nimen jaettaessa.

Koska loma vietettiin keskisessä Järvi-Suomessa, niin mikäs sen parempi avauskuva voisi olla, kuin "Kappale kauneinta Suomea"!

Kesäloma alkoi juhannukselta, joten on sopivaa aloittaa kuvakierroskin ensimmäisten lomapäivien tunnelmista.

Odotahan, kun käyn hakemassa mukillisen kahvia nenän alle, sillä näitä riittää...

Juhannusaaton aattoiltana saavuin mökille todetakseni, että vielä "keinovalomme" pelaa yhtä hyvin, kuin viimekin syksynä. Valo saa akusta voimansa.

Nukuttuamme ensimmäisen  yön mökin viileässä kammarissa, alkoivat puuhat ulkona toden teolla. Isäntä pystytti lisäkatoksen pihallemme. Talveksi se oli pakko purkaa, sillä se ei olisi kestänyt säiden armoilla.

Myös mukava, suurempi grilli saatiin täksi kesäksi kuljetettua paikalle ja sen paikka tulisi olemaan keskellä tätä pystytettävää katosta.

Kun katos oli valmiina, alkoi valtaisa niittotyö. Heinää kasvoi pitkänä joka puolella ja se päätettiinkin pistää "koristeeksi" seipäälle. Sitä varten mies oli jo aiemmin kuljettanut hangon ja seipään paikalle.

Minä touhusin sillä aikaa sisätiloissa petivaatteita tuulettaen, yleisilmettä siivoillen ja tavaroita purkaen. Välillä kävin aina ottamassa kuvia töiden etenemisestä ulkosalla. Puupinokin näytti taas vähän repsahtaneen. Sekin piti käydä korjailemassa kuntoon.

Päivällä mies lähti kaverinsa kanssa pystyttämään kokkoa iltaa varten. Se olisi järjestyksessään toinen kerta, kun rakennamme kokon rannalle. Viime kesänä se otettiin hyvin vastaan ja muistaakseni kerroinkin, että siksi päätimme tehdä siitä eräänlaisen tradition.

Ylimääräinen vene suojasi lähellä majailevaa katajaa.

Kun katos oli saatu valmiiksi...

...oli lepohetken aika. Vieraamme oli tuonut kahvileivät tullessaan ja oli mukava hörppiä iltapäiväkahvit monenlaisen touhun lomassa omassa mökkipihassamme. Vieras toi myös juhannusruusun tullessaan pöytäämme koristamaan.

Ilta-aurinko paistoi kauniisti puiden välistä katokseemme. Mökkipihaan paistaa hyvin vähän aurinko mihinkään aikaan päivästä, sillä pihaa varjostaa puita vähän joka puolelta. Kunhan ehditään, mietitään mitkä niistä voitaisiin poistaa.

Kaikkeen ei voi kuitenkaan vaikuttaa, sillä osa metsästä ja puustosta on rajanaapurien puolella. Meillä on kaikenkaikkiaan 4 rajanaapuria ja yhtä sivua halkoo joki.

Heinätkin olivat päätyneet seipäälle ja nyt saisivat koristaa pihaamme koko kesän ajan.

Kun ilta saapui, oli aika lähteä tuttavien luokse saunomaan ja sen jälkeen porhalsimmekin jo rannalle odottamaan kokon sytytystä. Mukavasti oli sakkia jo saapunut paikalle ja lisää valui pikkuhiljaa. Ilta-aurinko paistoi kirkkaasi järveltä päin.

Kokko sytytettiin tasan klo 21.37 ja se suorastaan roihahti liekkeihin.

Väkeäkin oli jo ihan kiitettävästi paikalla.

Parhaimmillaan kokko oli todella suurissa liekeissä ja ihmiset pitivät näkemästään. Lähes kaikki olivat ennestään tuttuja keskenään, eikä kenenkään tarvinnut seisoskella yksin, jos niin ei halunnut. Makkaraakin olisi päässyt rannan pienessä grillissä paistamaan, mutta näytti, että suurin osa keskittyi kokkoon ja jutustelemaan vanhojen ystävien ja naapureiden kesken.

Koska ilma oli kuiva ja tuulinenkin, kokko paloi reipasta tahtia. Vähän yli puolessa tunnissa jäljellä oli enää pieni "nuotio" alkuperäistä.

Aurinko alkoi vaipua mailleen järven taakse ja jotkut virittelivät kesä- ja kokkolauluja. Laskimme, että parhaimmillaan paikalla oli vähän yli 50 henkeä, joka on reilusti yli puolet enemmän, kuin viime kesänä. Tällä kertaa olimmekin ilmoitelleet asiasta jo ilmoitustauluilla, kyläkaupalla jne., joten siitä tiedettiin nyt hyvissä ajoin etukäteen.

Puoli yhdentoista jälkeen suurin osa malttoi vielä kerääntyä ryhmäkuvaankin, ennen kuin väki alkoi pikkuhiljaa tehdä lähtöä kuka minnekin.

Oli todella mukava ilta ja ihana tavata niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, sukulaisista puhumattakaan. Sellaisiakin "pikkuserkkuja" sattui paikalle, joita en ollut tavannut kuin joskus hamassa nuoruudessa.

Kun muut olivat jo lähteneet, jäimme vielä pitkäksi aikaa vahtimaan, että kokko sammuu ja ihailimme samalla keskikesän kaunista yömaisemaa!

Kiitoksia kaikille, jotka olitte mukana tällä kertaa! Toivottavasti tapaamme taas ensi juhannuksena!

Sain ystävän kännykällä otettuja kuvia Kuutamon ruususen unesta viime tammikuun lopulla (Hrrrrr!!). Kuvat on huonoja laadultaan kännykkäkameran vähäisen pikselimäärän ja hämärän iltapäivän vuoksi. Kaikki oli paksun lumikerroksen alla ja pakkastakin reilun puoleisesti.

Tämän jälkeen on oikein mukava lähteä kesäloman mökkitouhuja purkamaan. Luvassa siis vähän kesäisempiä kuvia tässä lähipäivien aikana!

...ja sitten Kuutamo on virallisesti minun! Toivottavasti valitusaikana ei ilmene mitään ongelmaa ja saadaan vihdoin viimein tämäkin asia pois päiväjärjestyksestä. Seuraavaksi tietenkin odotellaan virallisia papereita ja suurta laskua lohkomisesta, mutta se on sitten sen ajan murhe. Tärkeintä on, että viimeisessä kokouksessa saimme vihdoin kaikki asiat käsiteltyä ja tieasiakin löysi ratkaisunsa, joka tyydytti kaikkia osapuolia.

Kesän ohjelma on vielä täysin vailla suunnitelmia, joten yhtään ei ole tietoa, ehdinkö paljon uuden pikkupalstani kanssa puuhastella, mutta ainakin siellä on käytävä katsomassa miten se talven yli on jaksellut.

Saattaa olla, että talvitauko kestääkin yli kesän. Nyt ainakin näyttää vähän siltä, että mökkipuuhat laitetaan jäihin joksikin aikaa ja mietitään tilannetta joskus myöhemmin uudelleen. Ehkä se jatkuu, ehkä ei...

Kuutamo nukkuu nyt Ruususen untaan hankien keskellä, mutta taustalla silti tapahtuu.

Maanjakokokous on pidetty, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että nyt vain odoteltaisiin valitusajan päättymistä (joka on 30 päivää kokouksen pitämisestä). Ei, sillä avoimeksi jäi vielä tieratkaisut ja etenkin tulevaisuuden siltaratkaisut ja sillantekoluvat. Asia tulee uudelleen esille joskus myöhemmin keväällä, kun Ympäristöministeriö on lausunut kantansa suunnitelmiin. Sitten pidetään uusi kokous jonka soisi jo tuovan lopullisen ratkaisun jakoon ja valitusajan jälkeen tontti ja kiinteistö olisi vihdoin laillisesti meidän!

Joka tapauksessa tuossa juuri pidetyssä kokouksessa julkistettiin ensimmäistä kertaa, että jaettavan kiinteistöosuutemme nimi tulee olemaan

KUUTAMO!

Kuulumisiin taas keväämmällä!

Sunnuntaina kävimme hakemassa kaikki kosteutta ja kylmää vieroksuvat tarvikkeet mökiltä, sillä näillä näkymin tulee pitkä tauko, ennen kuin voimme siellä jälleen tehdä jotain hyödyllistä. Vesiastiat tyhjennettiin, kaasut irroitettiin ja siirrettiin sisälle. Ruostuvat tai muutoin ulkona kärsivät astiat, työkalut yms. siirrettiin joko mökkiin sisälle tai otettiin mukaan varastoitavaksi lämpimiin suojiin talveksi.

Samalla kävin kävelemässä uudet rajat lävitse. Ihan mukava ryteikkökävely siitä kehkeytyikin.

Joki oli täynnä puista pudonneita lehtiä ja rannat täynnä ruskeanvihreää heinää ja muuta kasvustoa. Kyllä näillä kulmilla riittää moneksi vuodeksi perattavaa...

Nyt on sitten vihdoin jaon maastotyöt tehty ja tonttien väliset rajat vedetty. Rajapyykit on asetettu paikoilleen ja odotellaan lain määräämä aika, että jako voidaan suorittaa loppuun. En itse päässyt maastotyöpäivänä paikalle, mutta onneksi armas miesystäväni oli edustamassa minua/meitä ja mukana avaamassa rajalinjoja. Hieman arviolinjoja jouduttiin siirtämään, mutta periaatteessa kaikkien tontit pysyivät suhteellisen hyvin samanlaisina, kuin mitä perikunnan neljä alkuperäistä jäsentä ne olivat alun alkaen suunnitelleetkin.

Itse en ole vielä päässyt rajoilla kiertämään, joten ihan tarkkaa käsitystä minulla ei paalujen paikoista vielä ole. Toisaalta, eipä ole tarve muiden paaluista huolehtiakaan, kunhan omansa tietää. Meidän tonttimme rajat ovat osittain myös alkuperäisen tilan rajat, joten epäselvää minulle on vain kahden pyykin tarkka sijainti.

Ensi viikon lopulla olisi tarkoitus lähteä tarkastamaan missä rajat kulkee ja ihmettelemään sen myötä, että mitä minnekin sitten voisi tulevaisuudessa sijoittaa.

Tuossa vasemmassa reunassa, juuri kuvan ulkopuolella on yksi alkuperäinen rajapyykki ja kuusikon takana jonkin matkan päässä toinen - uusi. Siinä kohtaavat kolme jaettua osuutta toisensa pienellä alueella. Siihen kolmen tontin rajalle olemme suunnitelleet tulevaisuudessa rakentavamme jonkinlaisen talousrakennuksen. Tärkeää on se, että jokaiselle rajalle tulee lain mukaan olla vähintään 5 metriä. Sen lähemmäs rajaahan ei saa rakentaan. Meidän perinnönjakajien yhteisestä sopimuksesta kuitenkin varmasti onnistuu sekin, jos asia varmistetaan kirjallisesti, ettei jälkipuheita pääse syntymään. Nyt tuossa paikassa sijaitsee vain kesällä tekemämme puupino ja roskienpolttopaikka. Meidän tonttimme muoto on L-kirjain, todella hauskan mallinen, vaikkei ehkä niitä käytännöllisimpiä maastollisesti.

Odotan mielenkiinnolla, että vihdoin pääsen näkemään itse paikan päälle tarkat rajat ja tietysti ottamaan mahdollisimman paljon kuvia sieltä sun täältä. Virallinen jakoprosessin päätös ja lainvoimaistaminen tuskin tapahtuu kuitenkaan ennen kuin joskus ensi keväänä.

Viime viikonvaihteessa kävimme katsastamassa syyssateiden tekeleitä ja jälleen oli kaikki katokset saaneet osansa tuulen ja sateen pieksännästä.

Teimme korjauksia ja siivosimme ympäristöä. Sen lisäksi kävin poimimassa jälleen reilun puoli ämpärillistä puolukoita, joista teen puolukkahilloa.

Kotiin palatessani odotti kirje, jossa kerrottiin, että vihdoin starttaa myös virallinen rajojen veto tonttiemme välille. Onneksi sekin saadaan tehtyä vielä ennen talven tuloa.